Elämää Podhalanskin kanssa:

Ensimmäinen podhalanskimme Lotta oli "helppo koira".Kohtalaisen pidättyväinen,mutta erittäin helppo motivoitava,nakit kelpasi missä vain ja mamman kanssa oli mukava reissata.Luuston ongelmat kipuineen alkoivat kuitenkin vaivata jo ennen ensimmäistä vuotta ja jouduimme laskemaan rakkaamme sateenkaarisillalle pian hänen täytettyään kaksi vuotta.Iina oli muuttanut Petran luota jo tätä ennen meille,tytöt elivät sopusoinnussa yhdessä lähes vuoden.

Iina sitten olikin erillainen nuori:)Pentu aika meni hyvin ja paljon kuljettiin,mutta neiti muuttui n.9kk.- nuorten koirien mörkö aika-,kun itseluottamusta ei vielä ole tarpeeksi ja kaikille uusille asioille ollaan erittäin epäluuloisia.Välillä punastellen ja itsekseni koiraa manaten kuljettiin harjoituksissa.Kateellisena katsoin muiden hienosti hihnassa kulkevia koiria,kun itselläni oli taluttimessa pomppiva,rähjäävä sessu.Pihallakin oli asiaa tiaisista lähtien.

Periksi ei annettu ja onneksi treeniporukka suhtautui rähisijään hyvin,nykyisin meillä sitten asustelee kultakimpale,jonka kanssa voi huoletta reissailla junalla,autolla.Kodin ulkopuolella loppuu vahtiminenkin täysin.

Nuorisosta Monsteri seuraa emänsä jalan jälkiä,ollen kuitenkin lasten lellikki(oman perheen)Pihaan ei kenelläkään vieraalla ole asiaa,mikäli herra on vahtivuorossa.

Podhalanskista lähtee uskomaton määrä karvaa sen vaihtuessa.Karvanlaatu on kuin kissalla,se menee joka paikkaan ja tarttuu vaatteisiin,välillä niitä höytäleitä joutuu kaivamaan silmistäkin.Fleece vaatteita meillä ei ollakkaan juuri nähty.Rapasena ulkoa tultaessa,koiraa ei välttämättä tarvitse pestä,seuraavana päivänä voi imuroida hiekka/roskakasan koiran makuupaikalta:)Niin ja mattojakaan meillä ei ole ollut kuin talvi aikaan,siivouksen helpottamiseksi.

Podhalanski pärjää ulkona myös talvella.Vedoton koppi kuivine alustoineen saa koiran viihtymään siellä.Monsteri ja Celinka viihtyivät syksystä asti paremmin ulkona,joten talvikarva on todella paksu.Sisällä eivät juuri jaksa olla.Iina mamma on oppinut nukkumaan lasten kanssa,joten vain juoksujen aikana joutuu oleskelemaan tarhassa.

Tuhotöitä harrastivat lähinnä Monsteri ja Celinka.Sohvaan ja lasten leluihin kohdistuivat riiviöiden melskaaminen.Lotta aikoinaan avasi itse ovet,joten maalit saivat kyytiä ripojen läheisyydestä.

Puutarhan hoito kuuluu nähtävästi koirien mielestä yhteisiin harrastuksiin,niimpä meillä suositaan enemmänkin ruukkupuutarha tyyliä:)

Kaikesta huolimatta podhalanskit ovat meidän perheen SE OIKEA rotu.Ne rakastavat omaa perhettään sillä suurella sydämellään.Koiran kainaloon on pienelläkin turvallista mennä paikkaamaan "kössönturkkiaan". Eivät vaadi välttämättä päivittäistä aktivointia vaan ovat tyytyväisiä saadessaan osallistua oman perheen arki puuhiin.